sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Resepti ja panorapsa: COLOSSUS JDBA

COLOSSUSta tehtiin kotipanimossa ensi kerran loppuvuodesta 2015. Resepti pohjautuu aika pitkälti Hiisi-panimon Iku-Turson reseptiin, jonka panimo kontribuoi osaksi tuohon aikaan trendannutta #AvoinOlut -haastetta. Olut lunasti lupauksensa eli oli todellinen "rauhallisen miehen big beer". Mallaspohja on melko kirjava, mutta humalalisäyksiä ei ole kuin yksi. Pullokypsyttely sen kuin paransi tätä olutta, mutta eipä tätä montaa pulloa malttanut kypsyttelyyn jättää...

Printattu resepti, vuoden 2017 versio.
Tämä vuoden 2017 uusintaversio sai pientä tuunausta secondarykäymisen osalta, mutta mallas- ja humalapohja on melko lailla sama. Leipomosiirapin tilalla käytin tummaa siirappia ja Crystal 300:n tilalla käytin CaraCrystal EBC 120:tä (vaikka paperissa toisin lukee). Paperista uupuu myös Irish Moss, jonka lisäsin 15 min ennen keiton loppua.

Lehe-panimon Saatana Magustoit.
COLOSSUS JDBA:n jekku on secondarykäymiseen lisättävät Jack Danielsissa liotetut tammilastut. Tähän inspiraation sain Tallinn Craft Beer Weekendillä ensi kerran maistamastani Lehe-panimon rouheasta 15-volttisesta Saatana Magustoit -oluesta. Se on omaan suuhuni aavistuksen liian makea, mutta makuprofiililtaan todella monivivahteisen mainio. Kävimme joulukuussa Tallinnassa oluenhakureissulla - ei kuitenkaan ihan semmoisella perinteisellä miltä kannetaan Saku-salkkuja kärryt pullollaan - ja Sip-olutkaupasta tiskin alta (kyllä!) sattui löytymään tätä Lehen herkkua. Saatana Magustoitin etiketti oli yllätyksiä pullollaan: poskettoman parasta ennen -päiväyksen lisäksi opin, että olut oli kypsytelty Jack Daniels -tynnyreissä. Enpä olisi ikinä uskonut! Moni viskitynnyriolut menee vähän ikävän viinaiseksi, tässä viskin maku oli enemmän täyteläisenä. Aidon tynnyrin hankkiminen ei kuitenkaan tule kysymykseen, jonka vuoksi kotioloissa yritän siis simuloida tynnyrimakua liotetuilla tammilastuilla. Kaupallisista panimoista esimerkiksi Hopping Brewsters käyttää tätä samaa metodia aitojen tynnyrien sijaan. JDBA on siis yhtä kuin Jack Daniels Barrel Aged.

Mäskäin & keitin

Sitten sitä tekoraporttia. Tästä tuli vähän ohjemainen, mutta ei kai se haittaa. Ensi askel oluessa kuin oluessa tässä kotipanimossa on lämmittää 20 litraa vettä BrewMaten kertomaan Strike Water Temperatureen (tässä tapauksessa se oli n. 72C, maltaiden lisäyksen jälkeen lämpö tipahti 68,5C:een). Noin 20 litran eriä tehdessä Strike Wateria tarvitaan yleensä n. 25 litraa. Mäskäyksessä käytän aina 20 litraa ja jätän loput litrat huuhteluun. Kattilassa on näppärä merkki 20 litran kohdalla, niin tässä säästyy jopa aikaa ja vaivaa kun kattila täytyy vain täyttää merkkiin asti.

Maltaiden mittaus.

Veden lämmetessä ehtii hyvin mittaamaan maltaat. Mittaan maltaat isoon valkoiseen käymispönttöön....

Mäski.



Maltaiden kippaus.
















...josta kaadan ne suoraan kattilaan mäskäytymään. Pussimäskäystä en enää harrasta, koska on tullut vähän semmonen mutu, että sokerit irtoavat paremmin kun mäski pääsee liikkumaan kattilassa vapaasti eikä pakkaudu ahtaaseen pussiin.

Mäskin huuhtelu.

Tunnin mäskäyksen jälkeen kauhon mäskin kahdessa erässä käymispöntön päälle asetettuun siivilään ja siiviläpussiin. Kahdessa erässä siksi, että siivilä vetää kerralla noin puolet maltaista. Tämän jälkeen huuhtelen n. 75-asteisella vedellä maltaita sillä litramäärällä mikä mäskäyksen alussa jäi yli. Tässä tapauksessa 4 litralla (eli kahdelle pussille jaettuna 2 litralla per pussi). Huuhtelun jälkeen painelen ja puristelen maltaista vielä niin paljon nestettä irti kuin saan. Tämän jälkeen huuhtelen kattilan ja kippaan käymispöntöstä vierteen takaisin kattilaan ja laitan lämmöt täysille. Kiehumispisteeseen päästään tästä noin 45 minuutissa.

Terveellisen näköistä!
Humalan mittaus.




















Kiehumista odotellessa on hyvä mitata humalat ja tässä tapauksessa tumma siirappi. Humalat mennee sukkaan, koska humalamujun tiskaus on ihan helvettiä. COLOSSUSta tehdessä humalalisäyksiä oli vain yksi heti keiton alussa eli 60 minuutin kohdalla. Samaan aikaan lisäsin myös siirapin. Siirappia lisätessä saa vierrettä sekoitella melko rivakasti, ettei siirappi valu pohjaan ja pala kiinni, vaan liukenee kunnolla. Käymispönttö, siivilä ja siiviläpussi tiskataan ja desinfioidaan tässä vaiheessa.

DIY-immersiojäähdytin.
Jäähdytin toiminnassa.





15 minuuttia ennen keiton loppua lisään keittoon kuparikierukan ja Irish Mossin. Moss sakkauttaa proteiineja tai jotain ja tekee lopputuloksesta kirkkaampaa ja kuparikierukka jäähdyttää oluen. Ideana on siis valutella kylmää vettä putken läpi. Tuntuu veden haaskuulta, mutta vettä valutetaan sen verran rauhallista tahtia, että laskeskelin tähän menevän n. 30 litraa.

Nam!
Kuparikierukka viilentää oluen 30-asteiseksi noin puolessa tunnissa. Tämän jälkeen olut kipataan desinfioituun käymispönttöön desinfioidun siivilän ja siiviläpussin läpi. Siiviläpussiin jää talteen melko härski lieju.
It's alive!
S-05 -kuivahiiva ei periaatteessa vaadi herättelyä, vaan sen voi pitchata suoraan vierteen päälle, mutta itse olen nähnyt parhaaksi herätellä hiivan ensin. Tämä onnistuu mittaamalla desinfioituun lasiin 35-asteista vettä noin desilitran verran. Hiiva kipataan lasiin ja lasi peitetään elmukelmulla. Vartin päästä hiiva on rehydratoitunut ja pienen sekoittelun jälkeen on valmis pitchattavaksi.

Pitchattu hiiva.
Hiiva kipataan vierteen pinnalle ja annetaan seistä puolisen tuntia. Tämän jälkeen vierre hapetetaan hölskyttelemällä reippaasti. Vierre on nyt vielä n. 30-asteista, mikä on käymiselle aivan liian korkea. Itse teen oluita yleensä iltaa kohti, jolloin voin yöksi jättää keittiön ikkunan auki ja luottaa siihen että talvinen sää viilentää pöntön muutamassa tunnissa n. 20 asteeseen. Alkuvaiheessa hiiva lisääntyy enemmän kuin bailaa sokeria syöden eikä estereitä pääse juuri syntymään. Toki olisi parempi jäähdyttää olut suoraan 20-asteiseksi, mutta tässä vaiheessa pyrin lähinnä säästämään vettä, aikaa ja vaivaa.

Tammilastut lisään vasta secondaryyn viikon parin päästä ja kirjoitan niistä oman postauksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti