tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kevään reseptejä: BrewDog-klooni, Keisari 66-"klooni" ja sour saison.

Kesää kohti mennään!

Nyt on aiheellista laittaa tulille reseptiviritelmät kesäjuomia varten: jos oluen saisi tässä huhti-toukokuun tienoilla tehtyä niin se ehtisi pullokypsyä kesähelteille mukavasti kuukauden pari.

Tarvikeinventaarion ja illan mittaisen tutkimustyön tuloksena päädyin oheiseen kolmeen reseptiin:

Magic Stone Dog -klooni
Keisari 66 -"klooni": Hervannan Valtaväylä 666
Sour Saison: Sour Souris

Kirjoittelen näistä jokaisesta hieman tarinaa auki. Brewmate-reseptitiedostot löydät täältä.

Magic Stone Dog -klooni


BrewDog julkaisi vuosi sitten kaikki reseptinsä DIY DOG -kirjasessa, jonka saa ladata pdf-tiedostona ihan ilmaiseksi BrewDogin nettisivuilta. Syötät vain sähköpostiosoitteesi ja klikkaat "download" ja homma toimii. Tiedostoa ei lähetetä sinulle sähköpostissa vaan pääset sen tuosta ihan suoraan koneellesi tallentamaan, eli periaatteessa mikään ei velvoita sinua laittamaan tuohon oikeaa sähköpostiosoitettasi. ;)

Kirjasesta löytyy yli 200 reseptiä eli ihan äkkiä ei tekeminen lopu kesken. Mielenkiintoisin kloonattava lienee Punk IPA, josta on aivan pakko kommentoida seuraavaa: kloonasimme kotipanimossa Punk IPAa pari vuotta sitten eli ennen DIY DOGia. Tutkin tällöin nettipalvelulla, jolla pystyi selaamaan vanhoja nettisivuja, että 2014 alkuvuodesta Brewdogin nettisivu ilmoitti Punk IPAn humaliksi "Chinook, Simcoe, Ahtanum, Nelson Sauvin". Nyt kun DIY DOGin kahta (2007-2010 ja 2010-current) Punk IPA -reseptiä tutkii, niin myöhemmästä nämä löytyy ja näiden lisäksi vielä Amarillo ja Cascade. En tiedä viittaako tuo "Twist: Hopped with bucket loads of our favourite hops" sitten juuri Amarilloon ja Cascadeen - kaikesta avoimuudestaan huolimatta vielä tässä vaiheessa BrewDog ei siis halunnut kaikkia salaisuuksiaan paljastaa?

Tällä kertaa kloonattavaksi ei kuitenkaan päädy Punk IPA vaan toinen aivan mainio olut, jota olen muistaakseni ainoastaan kerran päässyt maistamaan. Magic Stone Dog on (kuten nimestä saattaa päätellä) BrewDogin, Stonen ja Magic Rockin kollaboraatio ja tyyliltään pale ale / saison hybridi.

Kuvakaappaus: DIY DOG
Reseptin löydät Brewmate-tiedostona täältä (nimellä MagicStoneDog). Mallasrungoltaan tämä nojailee selkeästi pale alen suuntaan, sillä extra pale muodostaa tässä pitkälti mallasrungon. Kilo vehnää auttaa vaahdonmuodostuksessa ja kirkastaa olutta hieman. Kaurahiutaleet antavat samettisuutta ja amber makeutta. Ruis kuuluu kuitenkin vain leipään, jonka vuoksi omasta versiostani tiputan sen pois. Tämä on toki makuasia, mutta itse en ole vielä hyvää ruisolutta maistanut, enkä ota riskiä tämän kanssa.

Humalapuoli on hieman erikoinen: katkerointiin ei käytetä humalaa lainkaan ja "End"-vaiheessa laitetaan vaivainen 25 grammaa Simcoeta ja Amarilloa aromia tuomaan. Itseäni huolestuttaa hieman, ettei katkerointiin käytettäisi humalia ollenkaan, jonka vuoksi tulkitsen tuon "end" tässä tarkoittamaan 15 minuuttia ennen keiton loppua - tällöin humalista irtoaa hiven katkeroa, mutta painottuen aromipuolelle.

Maustehyllystä tämä olut lainaakin melko paljon: "cumin, caraway, peppercorn (pink), grains of paradise". Wikipedia-tutkimustyön tuloksena päädyin siihen, että näillä tarkoitetaan juustokuminaa (jeera), kuminaa, rosepippuria sekä meleguettanpippuria. Meleguettanpippuria olen yrittänyt etsiä tuloksetta jo vuosia saisonien tekoa varten - korvikkeena olen käyttänyt mustapippuria. Niin nytkin.

Wyeastin nestehiiva maksaa maltaita, tämän vuoksi hiivana käytän luottoratsu Danstar Belle Saisonia. Reseptifilusta näyttäisi puuttuvan Irish Moss, mutta sitäkin käytän kirkasteena.

Keisari 66 -"klooni": Hervannan Valtaväylä 666


HV666 reseptin löydät täältä.

HV666 oli ensimmäisiä kotipanimossamme tekemiämme oluita, mutta jostain syystä sitä ei muistaakseni ole tehty kuin pari kolme erää. Kutsun tätä lainausmerkeissä klooniksi, koska mitään kloonattavaa reseptiä ei tässä ole, vaan reseptiikka on pitkälti itse pähkäilty.

Keisari 66 pamahti markkinoille jokunen vuosi sitten ihan mielettömän pihkaisen öljyisen humaloituna. Ilmeisesti Nokian panimolla oli jonkun sortin laitteistovaikeuksia sekä humalien saatavuusongelmia, jonka vuoksi reseptiikka koki melkoisia muutoksia vuosien saatossa. Nyky-66 on toki yhä hyvää, mutta kieltämättä ei ihan sama tuote kuin aluksi.

Muistikuvissani alkuperäinen HV666 sisälsi katkerona Perleä ja aromina Cascadea: en ihan tarkkaan muista ilmoitettiinko nämä humalat tölkin kyljessä vielä 2014 vai otimmeko Perlen jonkun toisen humalan korvikkeena "klooniimme". Nykyään 66:n humaliksi ilmoitetaan Tomahawk, Tradition ja Cascade.

Tästä lähdin muokkaamaan tätä 2017 versiota. Columbusta löytyi pakastimesta sopivasti 20 grammaa, jonka vuoksi korvaan (katkerohumalaksi olettamani) Tomahawkin sillä. 20 grammaa riittää apalle kyllä passelisti. Tradition antaa mausteisia ja floraalisia vivahteita, jonka vuoksi korvaan sen Amarillolla (jota joudun tilaamaan Magic Stone Dog-kloonia varten - näppärää!). Cascade pysyy Cascadena. Humalalisäykset siten, että katkero keittoon 60 minuutin kohdalla, Amarilloa ja Cascadea 15 minuutin kohdalla ja secondarykäymisen ajaksi vielä läjä Amarilloa ja Casacdea dry-hoppaamaan. Tavoitteena on siis se 66:n alkuperäinen pihkainen öljyisyys.

Hiivaksi halpa ja hyvä US-05 - sillä ei apaa ja ipaa tehdessä voi mennä pieleen. Reseptifilusta näyttäisi puuttuvan Irish Moss, mutta sitäkin käytän kirkasteena.

Sour Saison: Sour Souris

Sour Souris reseptin löydät täältä.

Sitten vielä yksi resepti. Brewcatin nettikaupassa tuli vastaan tällainen nestehiiva: Imperial Organic Yeast F08 Sour Batch Kidz. F08:sta verkkokauppa kertoo seuraavaa:

Tämä hiiva on sekoitus Belgian Saison hiivaa, Lactobasillusta ja kahta Brettanomyces- kantaa. Tällä emuloit lambic- oluita, Flanders Red Alea, happamia saisoneita jne.

Ihmettelin tuota "emuloit"-sanaa, jonka jälkeen vietinkin tunnin eri kotiolut-oppaita ja -foorumeita lueskellen. Ilmeisesti "oikean" sourin teko kotona on ihan mahdollista, mutta hemmetin monimutkaista ja aikaavievää. Tämän blendin rungon muodostaa belgian saison -hiiva, ja kaveriksi sille on laitettu kirpeyttä aikaansaavaa lactobasillusta ja mm. hevosen hien tuoksun tuovaa brettaa. Mitään erillisiä bakteerilisäyksiä vierteeseen ei siis tarvita, vaan blendin pitäisi primääri- ja sekondäärikäymisen aikana tehdä temppunsa.

Tämä saison saa tyylilleen tyypillisen pilsnermallasrungon, jota ryyditetään munich II -maltailla (joita sattui sopivasti löytymään 400g varastosta) sekä belgeille tyypillisesti kandisokerilla.

Saazin olen havainnut saisonille oikein hyväksi seuralaiseksi, ja tällä kertaa Saaz saa vielä kaveriksi Willamettea: lopputulos on toivon mukaan mausteinen ja kukkainen humala-aromi. Tällä hetkellä reseptissä Willamette on pelkkänä katkerona, mutta taidan laittaa sitä vielä aromipuolellekin.

Irish Mossia kirkasteeksi ja maustepuolella tämä ei muuta kaipaakaan - hiiva tulee todennäköisesti tekemään tälle jo melkoisen makumaailman.

Ainiin ja avataan tuota nimeäkin nyt vielä. Sour on kirpeä ja souris on ranskaksi hiiri. Näen jo sieluni silmin etiketissä nyrpeän ranskalaisen mikkihiiren.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti